Hei Sinä, Upea. 

Terveisiä Beaufortista, Pohjois-Carolinasta. 
Istun ystäväni Jennigsin leipomon takahuoneessa. Ihan hetken päästä alan auttamaan omenanpilkonta talkoissa, mutta sitä ennen, kerron sinulle vähän siitä missä matkaan, ja miksi.  

Olen ollut tällä Yhdysvaltain mantereella nyt kaksi ja puoli viikkoa. Tuo aika on itseasiassa samaan aikaan pidempi, ja lyhyempi kuin miltä se tuntuu.
Olen kulkenut reitin New York, New York - Lennox, Massachusetts, Westport, Massachusetts, Boston, Massachucetts, New York, New York, ja nyt Beaufort, North Carolina. Olen saanut tarjoilla kakkua kodittomille New Yorkin kaduilla (“Kaksi palaa jokaisella halukkaalle, kaksi. Ei vain yhtä”, kertoivat järjestäjät minulle painokkaasti.), olen uinut jäätävän kylmässä valtameressä, nauranut kovaan ja kuuluvasti ääneen Broadway-musikaalin katsomossa. Olen kirjoittanut uusia laulun sanoja New Yorkkilaisessa kahvilassa kahden tiiviisti työskentelevän käsikirjoittajan välissä, nähnyt delfiinejä (siis vapaita, luonnossa ilmaan hyppiviä delfiinejä!) rantakahvilan terassilta ja eilen, laulanut uusia englanninkielisiä, sekä suomenkielisiä "vanhoja" laulujani samaisen pienen rannikkokaupungin kahvila-leipomossa. 

                                      Kartan reittipiirros ehkä "hitusen" summanmutikkainen. 

Kaikki tämä on jännittävää ja upeaa ja välillä niin syvästi kiitollisuutta herättävää, että minun täytyy tehdä täysillä työtä, että pystyn todella sisäistämään siitä edes osasen. Mutta reissullani Yhdysvaltojen halki on myös toinen tarkoitus, kokemisen ja näkemisen ja henkeä kiitollisuudesta haukkomisen lisäksi.
Se on kirjoittaa. 
Uusia lauluja, tällä kertaa englanniksi. 

Tätä kirjoitusta saattaa lukea muutama tai ehkä jopa kolmekin sellaista ihmistä, jotka kuulivat minun laulavan silloin kun aloitin tämän yhden naisen ja yhden naisen bändini, kohta kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset lauluni, ne olivat kaikki englanniksi. Aloitettuani jakamaan laulujani esiintyen, opin kuitenkin aika pian, että meille suomessa, tuo kaikista ensimmäinen tunnekielemme on-  suomi. Jos tahdoin, ja koska tahdoin, hyvin vahvasti, jakaa koettua ja elettyä tunteisiin asti, koin tärkeäksi löytää tavan kommunikoida siitä suomeksi. Niinpä aloin kirjoittamaan - rehellisesti sanottuna opettelin kirjoittamaan lauluni suomeksi. Ajan myötä löysin oman “ääneni”, oman tapani pukea tunteita lauluiksi meidän syvällä ja monisävytteisellä kielellämme. Mutta englanti laulu- ja tekstikielenä, se ei ole koskaan täysin jättänyt minua. Englanti on minulle toinen tunne-ja ajatuskieleni, joten kirjoittaminen ja laulaminen tällä kielellä on enemmän kuin luontaista. 
Ja nyt, niin monesta syystä, oli aika lähteä vahvistamaan - ei niinkään siipiä, vaan ennemmin sormenpäitä täällä suurella mantereella, tuolla kielellä, jolla tämä kansa tuntee ja hengittää. Matkan varrella tulen esiintymään pienimuotoisesti siellä ja täällä, mutta suurin syy tälle reissulle on kuitenkin laulujen luominen, kirjoittaminen ja säveltäminen.  

Suomeksi laulaminen ja kirjoittaminen (ja äänittäminen - uusi ep ON tulossa, kunhan palaset tämän kohdalla vain loksahtavat kohdalleen) tulee edelleen pysymään matkassa ja fokuksessa, ei huolta. Suomenkielisen musiikin rinnalle tulee kuitenkin väistämättä syntymään myös toinen virta musiikkia - englanniksi. Syvin toiveeni on, että Sinua voisivat jossain kohtaa tavalla tai toisella koskettaa laulut molemmista "sarjoista".  

Jennings kutsuu minua mukaan omenatalkoisiin, on mentävä. Huomenna hyppään vuokra-autoon ja ajan täältä Nashvilleen, "country-musiikin pääkaupunkiin".
Lisää tästä matkani seuraavasta luvusta jaan varmasti myöhemmin 

Sitä ennen - Kiitos siitä, että olet siellä, että kuljet matkassa. Vaikka aika kaukana juuri nyt Suomen talvesta ollaankin (hävettää sanoa tämä, mutta lämmintä on täällä juuri nyt 20 + astetta), on mielen taka-alalla myös rauhassa ja kiinteästi jo ensi kesä ja uusi, entistä laajempi olohuonekiertue, joka silloin toteutuu. Toivon siis, kovin,  että näemme ennemmin kuin myöhemmin,  laulun, lämmön ja yhdessäolon merkeissä.  

Siihen asti, toivon sinulle uskoa kevääseen (se tulee, tulee kyllä), kauniita talvipäiviä, ja paljon, paljon hyvää musiikkia, missä ikinä kuljetkaan. 

Lämmöllä, 
syvällä, 

Alma

P.s. Kirkkaimmin ja ajankohtaisimmin jaan hetkiä matkastani Instagramissa - täällä: www.instagram.com/almasipila

P.p.s. Onko sinulla jo tunne siitä, että tahtoisit luoda kanssani Olohuonekonsertin ensi kesälle (touko-elokuulle)? Laita minulle postia.