Lempeyskirje - liity sähköpostilistalleni

LUE TÄSTÄ UUSIN
TERVEISIÄ HYVÄKSYNNÄN HARJOITUSLEIRILTÄ 

-liity tulevien vastaanottajaksi sivun alareunasta :) 

 ****

Hei Sinä,
Terveisiä hyväksynnän harjoitusleiriltä. 

Sain koronatartunnan lokakuun alussa. Tuijottelin saamaani näpsäkkää tekstiviestiä silmät suurina - räpytellen sekoituksella hämmästystä, häpeää (mitä tein väärin?), syyllisyyttä (olenko tietämättäni vaarantanut jonkun toisen?) - vaan aika nopeasti myös hyväksyntää. Hyväksyntä, sillä - noh, mitäs muita vaihtoehtoja siinä lienee: näin asia on - ja_yhtään_mitään asialle en enää voi tehdä. 

Sairastumiseni sattui elämässäni kohtuusuuruiseen tienhaaraan, ja väistämätön kotikaranteenini laittoi sen myötä mihin en tuona aikana kyennyt elämäni suunnitelmia uusiksi vähintään tulevan muutaman vuoden osalta. Ja niin se vaan on. Selvisin itse sairausajasta kohtuullisin lievin oirein ja pääosin valoisinkin mielin, mutta keholle tämän viruksen voittaminen tuntuu kuitenkin olleen aikamoinen koitos. Vahvistuminen on hitaampaa kuin tämä yhä kärsimättömän nuoren ihmisen mieleni jaksaa olleenkaan ymmärtää. Väsyn tällä hetkellä älyttömän herkästi, nukun kohtuuttoman paljon (epäilen myös, että olen saattanut muuttua lemmikkieläimeksi?) kykenen tuskastuttavan vähään (josta, tunnustan, välillä tuskastun) ja ihastelen ulkoilmaa pääosin ikkunan kautta. 

Ja juuri nyt on näin. 
Ja juuri nyt on näin. 
Siinä kaikki. 

Elämällä on tapana taivuttaa meitä. Olen jokseenkin eri mieltä monen inspiroivan Instagram-tilin kanssa siinä, etten lopulta usko niinkään, että meistä tulee se, miksi päätämme tulla. Uskon ennemmin, että meistä tulee se, miksi annamme elämän meidät muovata. 

Ei toki ole niin, etteikö minulta kysyttäisi - kyllä kysytään: aina voin pistää hanttiin. 
Ei toki ole niin, ettenkö voisi vaikuttaa. Voin, ja vaikutankin, ihan jokaisella teolla. 
Olisi minusta kuitenkin - ainakin niillä kokemuksilla, joita minulla on - ihan vaan hassua väittää, ettei tässä elämässä olisi tuulia ja tuiverruksia, jotka tulevat minua kohti, vastustin tai en. En minä tätä kaikkea hallitse. 
En minä taida hallita siitä juuri mitään - ehkäpä ihan vaan ainoastaan juurikin sen, miten kohtaan sen, jonka kohtaan. 

Hyväksyntä ei ole hyvää siksi, että se olisi jotenkin hyveellistä. Hyväksyntä on hyvää, sillä se yksinkertaisesti on niin paljon vähemmän kivuliasta kuin se toinen vaihtoehto. 
Jos kehossa on kipua ja jännitän, puristan, pistän vastaan - yksi on varmaa - kipu voimistuu.  Jos pystyn vastaamaan hidastamalla, pehmenemällä, ehkä jopa antautumalla - on kivulla mahdollisuus helpottaa - vaikka sitten ihan vähäsen kerrallaan. 

Juuri nyt  elelen hyväksynnän harjoitusleirillä. Jokainen aamu, jolloin herään voiden heikosti kun eilen jo kuvittelin, että tästä tämä nyt urkenee, opettaa hyväksyntää kantapään kautta. Hengitän sisään, hengitän ulos, ja uudelleen ja uudelleen päästän irti siitä, miten asioiden kuvittelin, toivoin ja odotin olevan. Uudelleen ja uudelleen, annan niiden olla - ihan vaan sitä, mitä ne ovat. 

Kaikista haastavinta, kaikista (sanon hampaat irvessä) kasvattavinta, on opetella päästämään irti siitä, kuka minä kuvittelin, että minun pitäisi olla. 

Se luova ja aikaansaava, se eteenpäin kaikkea vievä, 
se liikkuva aktiivinen, se vahva ja väsymätön, 
se, jonka piti olla jo, 
se, joka oli juuri tulossa siihen kohtaan, 
missä kaikki alkaa - 
se nainen minä en ole. 

Minä olen tämä välillä ahdistuva 
tämä tästä oudosta uudesta toipuva, 
parhaansa mukaan kehoaan tukeva, 
tämä hitaasti vahvistuva, 
tämä elämän hassusta suvantoharmaasta itsensä löytävä, 
tämä, joka opettelee olemaan ok sen kanssa, 
miten kaikkea muuta kuin superihminen onkaan. 

Minä olen hän, 
nyt. 

Ja tämän kaiken jälkeen, tämän kaiken myötä 
- voi olla hyvinkin, 
on miltei varmaa - 
että olen vielä jotain ihan muuta. 

*** 

Kuka sinä olet tänä syksynä? 
Se sama vaiko vallan eri kuin kuvittelit olevasi? 
Oletko saanut treenata hyväksyntää kanssani 
(tai, onnekas sinä, ihan vaan treenata :D)? 

Kuka ikinä juuri nyt oletkaan - toivon lempeyttä, lepoa ja luottamusta syksyysi. 
Ja jos tahdot kertoa siitä, missä sinä juuri menet, mitä ajatuksia sinun sisälläsi tästä kaikesta liikkuu - 
kuulen sinusta hurjan mielelläni. 

Pidetään huolta, ja koitetaan olla huolestumatta 
(huoli ei auta, huolenpito sen sijaan kyllä). 
Ollaan toisillemme ja itsellemme tässä. <3 

Lämmöllä, 
syvällä, 

-Alma 

P.S. Tällä hetkellä ei, sattuneesta syystä - suunnitelmia tai ilmoituksia tulevasta ole kertoa: katsotaan mitä tuleva tuo mukanaan.  Siihen asti, pysytään kuulolla <3

*******


ARKISTO: 

Toukokuu - Miten palata uuteen? 

Huhtikuu - Pysy tämän kanssa 

Maaliskuu 30. Kolme sanaa, jotka muuttavat juuri nyt elämääni (myös kuunneltavissa) 

Maaliskuu 18,  Olen ajatellut Sinua (Tukea epidemian aikana + lyhyt levollisuuskirje)

LIITY SÄHKÖPOSTILISTALLENI

 Sanat ovat minulle intohimo. Nautinto. Ilo.  
Kirjoittaminen on loputon haastaja, joka ei jätä rauhaan, rakastus, joka kauhistuttaa ja tuntuu kodilta samaan aikaan.  

Kerran kuussa/kahdessa kirjoitan siitä, mikä täällä naista muokkaa, muovaa, haastaa, liikuttaa. Samalla kerron silloin tällöin tulevista tapahtumistani, julkaisustani ja esiintymisistäni - missä voimme pian kohdata ja mitä puuhata :D 

Saat kirjeet suoraan sähköpostilaatikkoosi jättämällä sähköpostisi ylläolevaan laatikkoon ("Your email")  
ja klikkaamalla "Sign up" -painiketta. Osoitettasi ei välitetä eteenpäin tai käytäte mihinkään muihin kuin näiden kirjeiden lähettämiseen. 

(Ilkeiden Spam-robottien estämiseksi järjestelmä pyytää sinua vielä varmistamaan kuvatunnustuksella, että olet ihminen (etkä edellä mainittu sbambotti) ja saat tämän jälkeen varmistusviestin sähköpostiisi. Toistaiseksi sähköpostijärjestelmä puhuu ainoastaan englantia, joten mikäli tämän kanssa tulee haasteita - ota minuun yhteyttä - ja liitän sinut listalle suoraan itse :))