Keho=koti, liike=tanssi
"Olet vissiin tanssija", nainen kysyy minulta illan lopuksi.
Pysähdyn, hymyilen, leveästi: "Olenhan minä."
Minä olen tanssija. Olen. Olen koska tanssin. Mutta jos puhutaan siitä, osaanko oikeat askeleet, onko plieeni puhdas tai jalkatyöni kohillaan - noh, ei meidän kannata siitä puhua.
Minulla ei kas ole aavistusta.
Kysy minulta olenko tanssinut ikäni, ja vastaan: "En."
Olenko tahtonut tanssia? "Aina. Kipeästi.
Kesti kuitenkin aikuisuuteen asti, että löysin oman tapani, oman vapauteni, oman oikeuteni liikkua.
Ja tanssin kautta - tämä kerran kömpelö ja omaa kehoaan kaikin keinoin karkuun pyrkivä tyttö löysi tapansa muuttaa asumaan näihin luihin ja ytimiin, löysi tiensä kotiin tähän kehoon.
Tanssissa ei ole minulle mitään tekemistä sen kanssa miltä se näyttää.
Minä tanssin, koska tanssittuani olen aina vähän vahvemmin elossa.
Minä tanssin, koska tanssi on tapa, kuunnellen pettämätön, auttaa kehoani voimaan paremmin.
Tanssin, koska tanssiessani olen läsnä, juuri tässä, elossa kuin ketoleinikki.
KEHORAKKAUSJAMIT
Tämän minä tiedän:
Liike tekee minulle hyvää.
Silloin, kun sitä kuuntelen, tämä keho ohjaa minua, ehtymättä, liikkeeseen joka parhaiten hoivaa sitä, juuri nyt.
Liike, tanssi yli kaiken, on minulle keino laskeutua takaisin, taas ja syvästi, tämän kehon sisälle, tähän hetkeen tässä elämässä, nyt.
Se on puhdasta iloa, nautinnon löytämistä - joskus yllättävistäkin paikoista (pikkuvarpaan juuresta?).
Se on vapautta ja elossa olemista, syville keuhkojen pohjille asti.
Tahtoisitko tanssia iltapäivän kanssani?
Liikkua liikkumisen nautinnosta, vapauden ilosta?
Tahtoisitko löytää hyvän olon tässä kehossa, ilman puskemista, ilman pakottamista, ilman yrittämistä?
Laita minulle viestiä ja järjestetään yhdessä KEHORAKKAUSJAMIT Sinun paikkakunnallesi!
Jos haluat lukea lisää ajatuksiani kehollisuudesta ja omaan kehoon kotiin saapumisesta, löydät näitä täältä:
(vanha, hetken aikaa päivittymättä oleva kotisivustoni arkistoineen...)
