tag:almasipila.fi,2005:/blogs/olohuonekiertue-ja-91-paivaa-tien-paalla?p=12Olohuonekiertue ja 91 päivää tien päällä 2020-03-08T10:32:08+02:00Alma Sipiläfalsetag:almasipila.fi,2005:Post/62531942020-03-18T07:14:37+02:002020-03-18T07:14:37+02:00Olen ajatellut Sinua <p>(LEVOLLISUUSKIRJE 3/2020) </p>
<p>Hei Sinä, </p>
<p>Olen ajatellut Sinua. </p>
<p>Sinua, jonka lapset aloittavat tänään koulun kotona, jonka mielessä ehkä ajatus, kaunisteltuna jotensakin näin: "Mitäköhän tästäkin tulee?!?" <br><br>Sinua, jonka työpaikalla puhutaan lomautuksista, ehkä jopa irtisanomisista, <br>jolle ajatus tulevaisuuden toimeentulon epävamuudesta nostaa kuvottavan tunteen vatsanpohjassa. <br><br>Sinua, joka valvot miettien omaa yritystäsi: selviääkö se tämän kaiken yli? <br><br>Sinua, joka valmistaudut tähän eristyneisyyden aikaan yksin, <br>ilman perhettä, ystäviä tai kumppania samassa taloudessa. <br><br>Sinua, joka joudut olemaan nyt erillä riskiryhmään kuuluvista läheisistäsi, <br>ja kannat ikävän rinnalla huolta heidän turvallisuudestaan. <br><br>Sinua, jota juuri nyt pelottaa. <br><br>Sinua, josta tuntuu, että juuri nyt on vaikea löytää jalkoja alleen, <br>että kaikki tuntuu hiukan epätodelliselta, <br>maailma samaan aikaan vähän utuiselta ja hurjan nopeasti ympärillämme pyörivältä. </p>
<p>Olen ajatellut Sinua. </p>
<p>On hurjan paljon sellaista, jota voisin sinulle kirjoittaa - ja varmaan vielä kirjoitankin. <br>Instagram-tililläni, kuin myös Facebookin puolella olen jakanut viimeisen viikon ajan (ja tulen aika luultavasti jakamaan myös jatkossa) ajatuksia siitä, miten [minäkin koitan] pysyä yhteydessä levollisuuteen ja lempeyteen tämän kaiken keskellä. </p>
<p>Oma mottoni juuri nyt on "levollisuus ensin". <br>Pelolla on kyky tuoda esiin se kaikista hyödyttömin, omiin epätoivoisiin ajatuksiinsa hukkuva, toisia kohtaan sokea, maailmalta sulkeutuva versio minusta. <br>Tämä hetki kutsuu minua nojaamaan siihen, mikä minussa on kaikista rauhallisinta, syvimmilleen juurtuvinta, pehmeydessään - vahvinta. </p>
<p>Juuri nyt ei ole aika pitkille kirjeille, sen tiedän. <br>Niiden aika tulee vielä. </p>
<p>Vaan tässä uudenlaiseen tilanteeseen sopeutumisen keskellä, tahdon kertoa Sinulle siitä, että: </p>
<p>1) Olen avannut <a contents="&nbsp;kotisivuilleni&nbsp;ajanvarauskalenterin," data-link-label="Keskustelutuki " data-link-type="page" href="/keskustelutuki"> kotisivuilleni ajanvarauskalenterin,</a> jonne lisään viikottain ilmaiseksi varattavissa olevia puhelinaikoja - psykologin ja ammattikuuntelijan ominaisuudessa - jotka ovat varattavissa kenelle tahansa, joka kokee, että kaipaisi juuri nyt lempeän vahvaa keskustelutukea niin oman kuin yhteisenkin elämämme pyörremyrskyjen keskellä. </p>
<p>Siis vaikkapa Sinulle, läheisellesi tai tuttuvallesi. <br>⠀ <br>Tämä siksi, että tiedän hyvin, että tämän hetken pelon ja ahdistavuuden kanssa voi olla todella vaikea olla - puhumattakaan siitä, etteivät ne elämämme ja olemisemme muut solmut ja kysymykset ole minnekään kadonneet. ⠀ <br>⠀ <br>Satun olemaan hyvä, uskallan sanoa, että todella, tässä toisessa työssäni selkeyden edistäjänä, rauhan vahvistajana, haastavassa hetkessä kanssakulkija. Olen myös kohtuuttoman onnekkaassa asemassa siinä, että oman elämäni perusta on yhä vakaa, vaikkakin jokaisen meidän lailla myllerryksessä. Minulla on mitä antaa. Sen laitan nyt jakoon. ⠀ <br>⠀ <br>Olen tehnyt asiakastyötä puhelimitse yli kymmenen vuotta ja tiedän, että se on toimiva kohtaamisen ja työskentelyn tapa lähes siinä, missä kasvotustekin kohtaaminen. </p>
<p>Lisätietoa näistä ajoista sekä linkin ajanvarauskalenteriin löydät täältä: </p>
<p><a contents="https://almasipila.fi/keskustelutuki&nbsp;" data-link-label="Keskustelutuki " data-link-type="page" href="/keskustelutuki">https://almasipila.fi/keskustelutuki </a></p>
<p>2) Pohdin vielä, ja pohdin rauhassa, miten voin olla tätä aikana läsnä myös lauluntekijänä. <br>Olohuoneeseesi en taida päästä laulamaan hetkeen, mutta muita tapoja tulee olemaan varmasti. ⠀ <br>(kyllä, streamattavaa keikkaa on mietitty täälläkin päin - vaan annan nyt ensin hälyn laskeutua tämänkin asian äärellä - pohtien ja kuulostelen sitä, mikä on minulle ja lauluilleni oikea tapa tätä aihetta lähestyä) <br>⠀ <br>Ainakin löydyn täältä, kirjoittamasta, pohtimasta. <br>Kuuntelemasta. ⠀ <br>⠀ <br>Voit myös kertoa minulle: mistä toivoisit, että kirjoitan? ⠀ <br>Miten ja mihin kaipaisit tukea?⠀⠀ </p>
<p><a contents="Voit kirjoittaa minulle" data-link-label="" data-link-type="email" href="mailto:www.almasipila.fi">Voit kirjoittaa minulle</a>. Olen kuulolla. <br><br>Pysytään toisillemme läsnä, pidetään sydämistämme huolta.⠀ <br>⠀ <br>Lämmöllä, syvällä <br>-Alma</p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/62415002020-03-08T10:32:08+02:002020-03-08T15:33:53+02:00Kaksi ehdotusta naistenpäivälle:, älä tuo minulle kukkia ja RAKAS MIES <p>Tänään on naistenpäivä.<br>En ole aivan varma siitä, mitä ajattelen konseptista, joten ehkäpä siksi löydän itseni massiivisen kahviämpärini vierestä kirjoittamasta tästä sunnuntaiaamuvarhaisella. <br>Muistutin itseäni alkuun päivän historiasta, sillä viimeisen viikon aikana olen pohtinut, josko kyseessä ei kuitenkaan olisi kukkakauppiaiden luoma “osta kukkia naisellesi tai olet ääliö” - päivä.<br>Ja ei, kyllä, tarkistin, päivällä on syntynsä historiassa, ja ihan niin kuin sitä pohjimmiltaan ajattelisinkin, se on lähdöiltään päivä, jonka tarkoitus on edistää naisten oikeuksia - naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. </p>
<p>Joten, oikeastaan, tänään on kansainvälinen tasa-arvon päivä. </p>
<p>Kansainvälistä tasa-arvon päivää vietän oikein mielelläni. </p>
<p>Ja kyllä, sellaisen näen enemmän kuin tarpeelliseksi. </p>
<p>Ei niin, onhan se ihan kiva, että on tällainen “JES NAISET!”, päivä. Olen ihan täysin sitä mieltä, että “JES NAISET!”. Ja jos tässä nyt joku olisi kukkia tyrkyttämässä niin by all means, en pane vastaan, hankkisin maljakon ja kiittäisin nätisti. </p>
<p>Mutta, noh, ehkäpä en kuitenkaan kaikista mieluiten ottaisi sinulta vastaan niitä kukkasia siksi, että olen nainen. Kiva olisi, että vaikkapa keväällä kävisit ne poimimassa ja toisit sisään ihan toisesta syystä.<br>Vaikka siitä, että tahdot sanoa kiitos siitä, miten olin sinulle läsnä kun sitä tarvitsit. <br>Tai siitä, että ajattelit, että ne ilahduttaisivat harmaata keskiviikkoa tai ehkä, ihan vaan siksi, että rakastat. Mutta koska olen nainen ja tänään on naisten päivä? No ei niinkään. <br><br>Tämä kaikki sanottuna, ehkä toisit tuosta kulman K-marketista sellaisen sellofaaniin paketoidun neilikkakimpun ihan vaan siksi, että sinusta on niin ihanaaaa, että on olemassa naisia.<br><br>Ja siinä kohtaa minä laittaisin neilikat maljakkoon keskelle lattiaa ja voitaisiin tanssia yhdessä ympyrää niiden ympärillä, koska niin on minustakin, ihan on suuuper iiiihanaa, että on olemassa naisia.<br>Maailmani on täynnä luovia, jumatsikliukattoman älykkäitä, vahvoja, elämää kaikkialla ympärillään uudistavia, vahvistavia ja kaunistavia naisia. <br><br>Kokemuksessa todeksi eletty tosia-asia on myös se, että kyllä, nainen tulee kohdatuksi, ja kohdelluksi, vielä ja yhä edelleen nykypäivänä, monessa asiassa erilailla kuin mies. </p>
<p>Nuorena naisena tämä on seikka, jota tunnustan käyttäneeni muusikkona ja psykologina, myös edukseni. En näyttelemällä avutonta tai heikkoa (joka on muuten strategia, jota en yhdenkään elämän elävän (vs. elokuvakankaan) naisen ole nähnyt koskaan hyödyntävän), vaan tarttumalla siihen huomioon, jonka - täysin ei-ansaitusti ja ehkä muut ominaisuuteni aliarvoiden - ulkonäköni, ikäni ja sukupuoleni vuoksi saan - ja ratsastamalla sen selässä suin päin eespäin musiikin ja asian kera. Tämä on karu totuus, joka sekin on oikein sanoa ääneen. </p>
<p>Jos olen niin onnekas, että saan elää ja tehdä tässä vielä 10 tai 20 tai 30 (ehkä 40 :D) vuotta lisää, tiedän, ettei tuota ponia enää allani nähdä. Kun en enää ole nätti, tulee minun olla mieskolleegaani keskimääräisesti tai ainakin vähintään 10 kertaa (mieskolleegaani) fiksumpi, keksiliäämpi, terävämpi ja osaavampi, jotten muutu näkymättömäksi ja katoa yleisöni edestä. Naiset voittavat kunnioituksen puolelleen. Miehille, me edelleen, naiset ja miehet yhtälailla, usein annamme sen oletuksena.</p>
<p>Siitä huolimatta, että kyllä, epäkohtia on, tiedän myös, että olen todistetusti yksi onnekkaimmista naislajin edustajista, jota maapallo on koskaan ikinä kantanut kamarallaan. </p>
<p>Kun tasa-arvosta puhutaan (ja todella, tasa-arvosta paljon laajemmin meidän todella tulee puhua) minulla on osalla iso liuta ei-ansaittuja etuoikeuksia: olen, mm. valkoihoinen (ja vielä sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen, jep, jep), terveessä kehossa elävä, ilmaisen korkeakoulutuksen ja korkealaatuisen terveydenhuollon synnyinmaaltani saanut alle 50-vuotias nainen. Satun vielä, jumatsliukka, olemaan kehotyypiltäni perushoikka, jolloin kehonikin jätetään, ihan vaan siksi, että geenilotto, pääosin kritiikiltä ja arvostelulta rauhaan. Minulla on oma pankkitilin, asunto sekä vapaus tehdä omaa elämäni koskevat päätökset. Lottovoittajien maa? Totta hemmetissä. </p>
<p>Siispä, kun tänä päivänä mietitään naisia ja naisten asemaa, niin ihan ensimmäisenä kääntäisin katseeni minusta - ihan miltei minne tahansa muualle maailmassa.<br>Kyllä täällä, mutta ennen kaikkea siellä, on meillä tehtävää, ja rutosti. </p>
<p>Siinä on yksi asia, jonka voisit tehdä naistenpäivän kunniaksi: sen sijaan, että ostat minulle (no juu, et ollut ostamassa, mutta leikitään että olisit ollutkin :D!) kukkia, laita nuo rahat matkaan jonnekin päin maailmaa, jossa naisen asema sinun mielestäsi on heikommalla tolalla kuin täällä. Kanavia on monta, ja kyllä, näiden toiminta on varmasti epätäydellistä, vaan kyllä, apu avustusjärjestöjen kautta kulkee silti PALJON paremmin perille kulkee kuin jos istuu minun tai sinun lompakossa saivartelemassa sitä, miten se on niin että menee liikaa niihin sivukuluihin sitä ja tätä ja voiko mihinkään luottaa… (jos olet tutkinut järjestöjä ja muita avustustahoja ja löytänyt joukosta sinusta erityisen luotettavan vaihtoehdon, kuulisin mielelläni vinkkejä näistä kommenteissa!) </p>
<p>Siinä ensimmäinen ajatus naistenpäivän kunniaksi, loppuun toinen, vähän pienemmällä skaalalla maailmaa parantavaa. <br> <br>Tämän ajatuksen otsikoin suurin kirjaimin: RAKAS MIES. </p>
<p>Rakas mies: leikitään, että sinulla on ainakin yksi ihana nainen elämässäsi (toivottavasti on!).<br>Leikitään, että jonain maaliskuisen harmaana keskiviikkoiltana hän tulee luoksesi ja kertoo asiasta, joka häntä painaa. <br><br>Naistenpäivän kunniaksi, sanon sinulle:<br><br>Ole kiltti ja usko tämä: HÄN EI ODOTA, ETTÄ RATKAISET ONGELMAN HÄNEN PUOLESTAAN. <br><br>Hän ei odota sitä, eikä hän toivo sitä.<br><br>Kun elämäsi nainen kertoo sinulle huolesta tai surusta tai murheesta, älä katoa sisäiseen miesluolaasi miettimään sitä, miten sinä nyt voit ja sinun täytyy korjata asiat parhain päin.<br><br>Tämä voi olla ikäväkin tieto, mutta tässä ajassa, 2020-luvulla, sinun tehtäväsi ei ole korjata naisesi asioita ja suojella häntä maailmalta.<br>Tässä ajassa (niin kuin kyllä mitä luultavammin lähes kaikkina aikoina tätä ennen) sinun naisesi osaa ratkaista ongelmansa itse, ja se, mitä hän eniten tuossa hetkessä tarvitsee, on ihmisen,<br>joka näkee ja tietää, että hän on kaikkea muuta paitsi ei-kykenevä vastaamaan oman elämänsä haasteisiin.<br><br>Hän ei kaipaa sinulta ratkaisuja. Ei vahvan apinamiehen pelastusta. <br>Hän kaipaa läsnäoloasi. <br>Sitä, että kuuntelet, että kuulet, ja, että näet hänet sinä vahvana ja kyvykkäänä naisena,<br>joka hän oikeasti on.<br><br>Jos tasa-arvosta tahdomme puhua - siitä on kyse, tässäkin. <br>Milloin viimeksi olet toivonut, että tyttöystäväsi tulisi ja hoitaisi haastellisen työtehtäväsi puolestasi?<br>Kuulenko jonkun oleellisen osan anatomiastasi kutistuvan pikkaisen pelkästä ajatuksesta?<br>Näin. <br><br>Eläköön naiset. Ja miehet. <br>Olen aika varma, että tänäänkin meidän on mahdollista pystyä vähän parempaan kuin eilen.<br>Yhdessä. <br><br>XOX </p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/57718202019-05-29T08:19:13+03:002019-06-08T10:07:47+03:00Tehty Teflonista <p><a contents="Spotify" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://open.spotify.com/album/1ryDSV4EtbJfOYtVuqLUvg?si=VUa3S0HORFKCYEOFDMAesQ">Spotify</a><br><br><a contents="Youtube:" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.youtube.com/watch?v=1AQKaQgxFuk">Youtub</a><a contents="Youtube" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.youtube.com">e</a><br><br>Tehty Teflonista </p>
<p>Näin unta että kaikki kipu loppui <br>se loppui niinkuin seinään <br>Pää oli kevyt niinkuin höyhen <br>rinnassa painanut ei mikään </p>
<p>Eikä mua väsyttänyt <br>vaik ilta muuttui arvaamatta yöksi <br>eikä mulla ollut nälkä <br>vaik kengännauhat piti sitoo vyöksi <br>eikä tippakaan ikävä <br>yhtään mitään ketään minnekään <br>Mut oli tehty teflonista <br>kysymättä irti päästämään </p>
<p>Näin unta että sinä olit mulle <br>pelkkää verta sekä lihaa <br>enkä mitään painavaa mä haudannutkaan <br>lapsuuteni kotipihaan </p>
<p>Näin unta etten enää odottanut<br>että kukaan mulle soittaa <br>ja luovutin mä taistelutta <br>kun tiesin että en voi voittaa <br> </p>
<p>Eikä mua väsyttänyt <br>vaik ilta muuttui arvaamatta yöksi <br>eikä mulla ollut nälkä <br>vaik kengännauhat piti sitoo vyöksi <br>eikä tippakaan ikävä <br>yhtään mitään ketään minnekään <br>Mut oli tehty teflonista <br>kysymättä irti päästämään </p>
<p>Eikä tippakaan ikävä <br>ei yhtään ikävä <br>ei mitään ketään sinnekään </p>
<p>Mut oli tehty teflonista <br>kysymättä irti päästämään</p>
<p> </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/cff845dda7469d227c3ffaf380ff600cc6fa8b60/original/copy-of-the-wilde-brothers-2.png/!!/b:W10=.png" class="size_l justify_center border_" /></p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/56413612019-02-13T19:21:01+02:002019-03-23T14:23:18+02:00Luuta ja nahkaa - nyt maailmalla <p><span class="font_large"><a contents="SPOTIFY" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://open.spotify.com/album/3aAo8s9cYZOydA5fc0Kq5L?si=ufyeT2ZnQcCevgXz4WPzHQ">SPOTIFY</a> - <a contents="YOUTUBE&nbsp;" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.youtube.com/watch?v=f0Ez1GLeifM">YOUTUBE </a></span><br> </p>
<p>Minä lupaan, etten pudota <br>lupaan etten päästä irti <br>ennen kuin ollaan <br>tarpeeksi matalalla</p>
<p>Minä lupaan, etten luovuta, <br>etten lakkaa uskomasta <br>ennen kuin ollaan <br>lopusta varmoja </p>
<p>Mutta tänä iltana rakkain rakkaani <br>sinä kallis kaunis kalleimpani <br>ei tahdo mun uskoni kantaa <br>Sieltä missä pitäisi onnen asua <br>lämmön, lempeyden pitää majaansa <br>olla lihaksen hellää ja vahvaa <br>mä olen vain <br>luuta ja nahkaa <br>olen vain <br>luuta ja nahkaa <br>olen vain <br>luuta ja nahkaa <br>olen vain <br>luuta ja nahkaa </p>
<p>Minä lupaan, etten luovuta <br>etten lakkaa näkemästä <br>tuhatta tapaa <br>joilla oot kauneita </p>
<p>Minä lupaan, etten käänny pois <br>etten lakkaa kuulemasta <br>herkkiä joita <br>sä tahdot kertoa </p>
<p>Mutta tänä iltana rakkain rakkaani <br>sinä kallis kaunis kalleimpani <br>ei tahdo mun uskoni kantaa <br>Sieltä missä pitäisi onnen asua <br>lämmön, lempeyden pitää majaansa <br>olla lihaksen hellää ja vahvaa <br>mä olen vain <br>luuta ja nahkaa <br>olen vain <br>luuta ja nahkaa <br>olen vain <br>luuta ja nahkaa <br>olen vain <br>luuta ja nahkaa</p>
<p> </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/429a5fb43efc2e99b2a367721757cd98cf993a9c/original/luuta-ja-nahkaa-cover.jpg/!!/b:W10=.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>3:42Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/56115922019-01-25T08:47:50+02:002019-02-05T08:39:38+02:00Luuta ja nahkaa <p><em>“Minä lupaan, etten pudota <br>lupaan, etten päästä irti <br>ennenkuin ollaan <br>tarpeeksi matalalla” </em></p>
<p>Luuta ja nahkaa on jo <a contents="Pilvet ovat valtameriä -levyn " data-link-label="Musiikki" data-link-type="page" href="/musiikki">Pilvet ovat valtameriä -levyn </a>ensimmäisistä jälkimainingeista lähtien ollut johtotähti tulevalle levylle. Syntyessään tämä laulu oli se, jonka jokainen juuri levyn purkittanut lauluntekijä varmasti toivoo löytävänsä: laulu, joka kertoo sen, että tulee olemaan vielä seuraava levy. </p>
<p>Ensimmäistä singleä tältä tulevalta levyltä valitessa ei juuri tarvinnut miettiä. Se oli valinnut itse itsensä jo kauan aikaa sitten. </p>
<p>Luuta ja nahkaa ei välttämättä ensi kuulemalta ole kaikista valoisin alkutalven julkaisu: se on laulu luovuttamisen hetkestä, tunnustus omien voimien riittämättömyydestä. Samaan aikaan, ainakin minulle, tekijälle, on tässä laulussa hurjasti voimaa. </p>
<p>Ilman sitä, että osaamme hellittää, ei minkään pitkän matkan ylittäminen ole mahdollista. Rinkka pitää uskaltaa tipauttaa maahan, uupuneiden lihasten täytyy päästää irti ja rentoutua ja meidän on pakko osata välillä kävellä pois huoneesta, kääntää hetkeksi selkämme muille kuin itsellemme ja vetää syvään, syvään henkeä. Antaa akun täyttyä hetkeksi ennen kuin taas pyrimme antamaan toiselle. </p>
<p>“Jaksaa, jaksaa” -kulttuurin keskellä uskon vahvasti siihen syvään viisauteen, rohkeuteen ja voimaan joka piilee lauseessa: “Juuri nyt en vain kykene”.<br><br><span class="font_regular"><strong>Luuta ja nahkaa julkaistaan 13.2.2019. </strong></span></p>
<p> </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/429a5fb43efc2e99b2a367721757cd98cf993a9c/original/luuta-ja-nahkaa-cover.jpg/!!/b:W10=.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/55185432018-11-18T09:36:37+02:002018-11-18T09:36:37+02:00Kotiinpaluu sysipimeässä <p>Lauantaiaamuna en herätessäni hetkeen muistanut, missä olen. <br>Tämä ei ole ehkä faktojen pohjalta niin kovin ihmeellistä - matkustinhan edellisen päivän (vai oliko se yö?) aikana Googlen mukaan 4433 mailia (7134 kilometriä, mutta tuo maililuku näytti vain kovasti nätimmältä). Istun parhaillani aamuhämärässä sohvalla, joka ei ole omani ja tunnustelen sitä, kuinka sisälläni niin moni palanen matkaa yhä. Kaikki ne paikat, joissa olen viimeisen vuoden aikana ollut tuntuvat sykkivän ja elävän pinnan alla, aivan kuin jokin minussa kävisi läpi hakemistoa kuluneesta vuodesta, koittaen ymmärtää ja järjestää sen (edes) jollain lailla yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. </p>
<p>Olen kovin tietoinen siitä, että edellisestä kirjeestäni Sinulle on kulunut vallan pitkä tovi. Elämä tien päällä, on käynyt ilmi, osaa vetää huomiota lujasti ja tahdolla ulospäin, ottaen ihan vain jokapäiväisen selviytymiseen (pese, pue, ruoki, nukuta) enemmän energiaa ja ennen kaikkea läsnäoloa, kuin mitä tutussa ympäristössä liikkuminen osasi itselleen vaatia ikuna. Tämä aamu tuntuu hatarasti ensimmäiseltä uudenlaisessa, hitusen asettuvammassa ajassa. Toiveikas odotukseni on, että tämä uusi aika tuo mukanaan yhä enemmän tällaisia aamuja, hitusen seesteisempiä, tyhjän sivun ääreen minut juurruttavia. </p>
<p> </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/fc20da4841ff3394725dd6f4f75ee81672e5edea/original/nashville-1-full-size.jpeg/!!/b:W10=.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>
<p>Olen, tänä aamuna laskettuna, elänyt yhteensä 439 päivää ilman pysyvää kotia. Olen nukkunut (ja herännyt - yllättävän harvoin hämmennyksessä olinpaikastani) yli 60:ssä eri sängyssä. Olen viettänyt pitempiä aikoja ulkomailla - Yhdysvaltojen Portlandissa (oppimassa itsestäni tanssijana ja liikkujana) sekä Nashvillessä (kasvamassa, juurtumassa ja rohkaistumassa muusikkona ja lauluntekijänä). Olen tutustunut intensiivisesti Suomen maantieverkoston mutkiin ja kiemuroihin, laulanut yli 30:ssä olohuoneessa. Olen rakastunut, särkenyt sydämeni ja rakastunut uudestaan (välistä osaan olen aika nopea). Olen tehnyt kämmenellisen uusia lauluja, äänittänyt yhden uuden albumin (jonka julkaisupäivää en osaa vielä sanoa, mutta voi siskot voi veljet, onpa ihana sitten pian jakaa tästä ensimmäisiä kappaleita kanssasi!). Olen hukannut ja löytänyt ja hukannut uudestaan tasapainoni tässä juuri nyt kovasti tuulisessa ja vapisevassa maailmassa. Olet päässyt perille ja lähtenyt jälleen matkaan. Ja taas, ja vielä, ja yhä vaan. Olen oppinut nukahtamaan lähes missä vain. En ole oppinut yhtään paremmaksi pakkaajaksi. </p>
<p>En ole löytänyt, en kaikilta reissuiltani, en sieltä, en tuolta vielä kauempaa, en täältä tästä ihan läheltä sitä myyttistä "omaa paikkaani" maailmassa. Hitusen nolostuen voin myöntää, että ennen kaikkia näitä takanani olevia kilometrejä, kantoi osa minusta yhä mukanaan sellaista tarinaa, jossa tuo tietty yksi ja oikea siellä jossain olisi, minua odottamassa. Nyt uskallan jo myöntää itselleni, että ei, näin ei taida olla. Sitä yhtä oikeaa paikkaa tässä maailmassa, sitä joka ristisi itsensä ensikohtaamisellamme "kodiksi" - luulen, että voin lakata etsimästä. </p>
<p>Se ainoa, minkä voin löytää on minun paikkani, minun juuri oikea paikkani - juuri nyt. <br>Tänä aamuna juuri tässä, sohvannurkassa, kirjoittamassa sinulle. <br>Huomenaamuna ehkä jossain ihan muualla. </p>
<p>Koti; se, kohta, joka on minun osani tässä isossa kokonaisuudessa, <br>minun nurkkani tätä suurta ja aaltoilevaa, <br>se ei olekaan jotain, johon joku päivä saavun. </p>
<p>Se on jotain, jonka voin luoda, rakentaa sisälläni, pitää mukanani <br>- minne ikinä sitten eksynkin. </p>
<p>Katselen parhaillani pientä soppia maalta, tukikohtaa, jossa tavarat saisivat olla muualla kuin auton takakontissa sikinsokissa. Pientä mökinmoista, josta on mahdollista tuijotella aamuisin peltomaisemaa, soittaa pianoa naapuria hermoromahduksen partaille ajamatta, <br>ja lähteä sitten ajelemaan kohti seuraava esiintymispaikkaa tai työkomennusta. </p>
<p>Olen kasvanut luottamaan kovin sanaan "toistaiseksi". <br>Toistaiseksi, kunnes elämä antaa taas uudet reittiohjeet (joista monet on onneksi nykyaikana mahdollista syöttää puhelimen GPS:ssään - tuntuu, että tätä ilman en monena päivänä löytäisi tietäni edes ulos ovesta). <br>Toistaiseksi, kunnes ei enää. <br>Toistaiseksi, kunnes jotain muuta. <br>Toistaiseksi, ja, aina vain nyt, ja tässä. </p>
<p>*****</p>
<p><strong>Uusi Olohuonekiertue lähtee matkaan tammikuussa. </strong></p>
<p>Jos tiedät kiinnostuksesi konsertin järjestämisestä jo nyt, <br><a contents="voit laittaa viestiä minulle vaikka heti." data-link-label="" data-link-type="email" href="mailto:alma@almasipila.fi">voit laittaa viestiä minulle vaikka heti.</a> <br>Virallinen kiertueilmoitus ilmestyy kotisivuilleni, <br>facebookkeihin ja mitä näitä kaikkia nyt meillä on, lähiviikkoina. </p>
<p>Kakkoslevyn miksaukset ovat työn alla, kuin myös alkutekijät uudesta musiikkivideosta. </p>
<p>Jälkimmäisen suhteen saatan kääntyä puoleesi hyvinkin pian - tämä tulee nimittäin olemaan jotain, jonka toivon, että voimme luoda yhdessä. </p>
<p>Näihin kaikkiin asti - minä harjoittelen täällä asettumista ja marraskuun sysipimeässä eteeni näkemistä, etsin tavaroitani matkalaukkuni pohjalta. </p>
<p>Toivon sinulle paljon sisältä päin sykkivää valoa, <br>sekä lämpöä, <br>sitä, joka syntyy levosta lähellä, <br>lähellä toista, <br>lähellä, ennen kaikkea, <br>omaa itseä. </p>
<p>Lämmöllä, <br>syvällä, </p>
<p>-Alma</p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/53787022018-08-08T06:49:51+03:002018-08-08T07:02:08+03:00Lupaan olla sulle ihme (ja muuta sellaista hidasta muutosta)<p>Kesä on pitkä. Kuin myös tie. <br>Jossain päin Suomea yksi kappale lauluntekijöitä risteilee tällä hetkellä sen toisen työn, auton ratin, olohuoneiden ja maantien ihmettelyn välillä. <br><br>Uusi levy on sydämessä, mutta ei ihan vielä hyppysissä. <br><br>Kesän olohuonekiertueella mukana on kulkenut tämä uusi laulu.<br>Sitä on illan lopussa moni kysellyt kuultavaksi uudelleen, joten eräänä perjantaina siitä syntyi tällainen yksinkertainen tallennus. <br><br>Ja hei, <br>tässä kuussa Tampereen seudulla myös kaksi - ihan julkista! - keikkaa </p>
<p><a contents="9.8. Tampereen Tapahtumien yössä Kaffilan edessä osoitteessa Aleksis Kiven katu 11" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.facebook.com/events/1060477174109909/" target="_self">9.8. Tampereen Tapahtumien yössä Kaffilan edessä osoitteessa Aleksis Kiven katu 11</a></p>
<p>sekä <br><br><a contents="29.8. Vihtorin live-klubi, Grand Hotel Tammer" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.facebook.com/Vihtorin-Live-Klubi-1425523747515710/" target="_self">29.8. Vihtorin live-klubi, Grand Hotel Tammer</a></p>
<p>Kohtaamisiin, <br>vaikkapa siellä. </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/d03b30e53471d5a59382f34a668492a7e2b44da8/original/alma-minishoot-by-kavilo-photography-20.jpg/!!/b:W10=.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>4:33Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/51768062018-04-12T02:47:40+03:002018-04-12T08:05:42+03:00Olohuonekiertue 2.0! (Kesätunnelmissa) <p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/508f9784f1d9053ca8edeff3a0141efcdf2f5bf8/medium/img-4833.jpg" class="size_m justify_right border_" /></p>
<p>Jep, helppoahan se on täällä Portlandin kukkivassa (joskin sateisessa) keväässä kesää miettiä - <br>Joten. Ensinnä: Olen pahoillani Suomen yhä hitailevasta keväästä...<br>Mutta uskon Sinuun. Ja Suomen kevääseen. Uskon teihin molempiin. <span style="color:#9b59b6;"><strong>Kesä koittaa vielä. </strong></span><3 </p>
<p>Talven 2017-2018 Olohuonekiertue kiertue antoi minulle paljon, <br>mutta suurimpana tämän varmuuden: </p>
<p><span style="color:#3498db;"><strong><span class="font_large">Tämä on juuri se tapa, jolla tätä musiikkia kuuluu jakaa. </span></strong></span></p>
<p>Nuo kaksikymmentä iltaa Suomen eri kolkissa olivat yhtään liiottelematta kauneimpia, joita olen saanut elämässäni kokea. Yksinkertaisesti: taikaa. </p>
<p><span style="color:#9b59b6;"><strong>Voit kurkata mukaan "menoon" Voima-lehden jutussa olohuonekonserteistani täältä: <a contents="http://voima.fi/artikkeli/2018/keikalla-olohuoneessa/" data-link-label="" data-link-type="url" href="http://voima.fi/artikkeli/2018/keikalla-olohuoneessa/" target="_self">http://voima.fi/artikkeli/2018/keikalla-olohuoneessa/</a></strong></span><br> </p>
<p>Kesän (ja sulien teiden, ja valoisempien ajokelien) myötä tahdon viedä uuden Olohuonekiertueen kaikkialle sinne, missä se on jo käynytkin, mutta myös aikaisempaa vielä laajemmalle<br>(Pohjois-Suomi! Olen tulossa sun luo!). <br><br>Kuluneen ajan, kypsyneiden ajatusten ja vahvistuneen näkemyksen myötä tahdon tehdä tästä tulevasta kiertueesta yhä vain vahvemman, antaa sen mennä yhä vaan syvemmälle.<br>Ainakin itsessäni. <br> </p>
<p><strong>Meillä on paljon jaettavaa - sinulla ja minulla. <br>En miltei malta odottaa.</strong><br><br><strong><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/b6b9ec48e5071c27a13998963c8c26c3df2ff35b/medium/olohuonekonsertti-rauma-2.jpg" class="size_m justify_left border_" /></strong><br><br> </p>
<p> </p>
<p>(Jos kysymys mielessäs on: "Mikä tämä Olohuonekiertue-juttu olikaan???,” täältä voit lukea lisää: </p>
<p>Kiertueen esittelysivu: </p>
<p><a contents="https://www.almasipila.fi/olohuonekiertue" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.almasipila.fi/olohuonekiertue" target="_blank">https://www.almasipila.fi/olohuonekiertue&nbsp;</a></p>
<p>Useimmiten kysytyt kysymykset olohuonekiertueesta (UKKO)</p>
<p><a contents="https://www.almasipila.fi/useimmin-kysytyt-kysymykse" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.almasipila.fi/olohuonekiertue" target="_self">https://www.almasipila.fi/useimmin-kysytyt-kysymykse</a><a contents=" https://www.almasipila.fi/useimmin-kysytyt-kysymykset" data-link-label="Useimmin kysytyt kysymykset" data-link-type="page" href="/useimmin-kysytyt-kysymykset" target="_blank">t</a> )</p>
<p> </p>
<p><br> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p><span class="font_large">Tässä vielä tiivistetty muistilista asioista, <span style="color:#3498db;"><strong>joita Olohuonekonsertin järjestäjän </strong></span><span style="color:#8e44ad;"><strong>EI</strong></span><span style="color:#3498db;"><strong> tarvitse tehdä</strong></span>: </span></p>
<p><strong>Maksaa minulle mitään </strong><br>Tilaisuuden lopussa kerätään vapaaehtoinen lahjoitus - kiertueen ja musiikkini tukemiseksi. Tähän voi järjestäjä(kin) osallistua niin pienesti kuin suuresti kuin haluaa, jos haluaa. <br>Muuta kustannusta konsertista ei järjestäjälle tule (lukuunottamatta itse valitsemiasi tarjoiluja - joita niitäkään toki ei lainkaan välttämätöntä ole varata. Nyyttärit ovat paras keksintö ikinä) </p>
<p><strong>Siivota kotiaan putipuhtaaksi ja Marie Kondo - moitteettomaksi. </strong><br>Tämä on hetki yhdessäololle, ilolle ja jakamiselle, ei sisustuslehtikuvauksille :) Oikeasti. Me muut emme tule arvioimaan kotisi siisteyttä! </p>
<p><strong>Omistaa pianoa, suurta olohuonetta, äänentoistojärjestelmää tai diskopalloa.</strong> <br>Tuon kaiken tarvitsemani mukanani. Pienin olohuone talven kiertueella oli noin 8-neliöinen. Jos sinun olohuoneesi on pienempi, tiivistetään :) </p>
<p><strong>Olla superemäntä tai -isäntä. </strong><br>Tämä ilta luodaan yhdessä. Delegointi on kaikkien ilo ja onni. </p>
<p> </p>
<p>*****</p>
<p><span class="font_large"><span style="color:#3498db;"><strong>Kysyttävää? Vastaan kovin mielelläni.</strong></span></span></p>
<p><a contents="Laita viestiä tästä.&nbsp;" data-link-label="" data-link-type="email" href="mailto:alma@almasipila.fi" target="_blank"><span style="color:#9b59b6;"><span class="font_regular"><strong>Laita viestiä tästä. </strong></span></span></a></p>
<p>Kesän vapaat viikonloppu päivät löytyvät nyt<a contents=" täältä." data-link-label="Olohuonekiertue" data-link-type="page" href="/olohuonekiertue" target="_blank"> täältä.</a><br>Voit katsella sinulle sopivimpia vaihtoehtoja näistä, tai ehdottaa minulle päivää kesä viikkojen varrelta. </p>
<p>Tehdään yhdessä. Jotain kauniista. </p>
<p>P.S. Oletko ollut minuun päin jo yhteydessä ensi kesään liittyen? <br>Saat mielellään kirjoitella uudemmankin kerran, vaan pyrin myös täältä päästä olemaan yhteydessä seuraavien viikkojen aikana. </p>
<p>P.P.S. Järjestitkö konsertin jo viime kiertueella? <br>Tämä kiertue tulee olemaan kokonaisuutena upouusi (moni tuttu kappale toki mukana), <br>joten jos idea lainkaan kutsuu, tulen todella _todella_ mielelläni uudestaan juuri sinnekin. :)</p>
<p> </p>
<p> </p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/50951582018-02-23T15:14:07+02:002018-02-23T15:14:07+02:00Mitä, missä, miksi ihmeessä? - #Amerikanlauluseikkailut.<p>Hei Sinä, Upea. </p>
<p>Terveisiä Beaufortista, Pohjois-Carolinasta. <br>Istun ystäväni Jennigsin leipomon takahuoneessa. Ihan hetken päästä alan auttamaan omenanpilkonta talkoissa, mutta sitä ennen, kerron sinulle vähän siitä missä matkaan, ja miksi. </p>
<p>Olen ollut tällä Yhdysvaltain mantereella nyt kaksi ja puoli viikkoa. Tuo aika on itseasiassa samaan aikaan pidempi, ja lyhyempi kuin miltä se tuntuu.<br>Olen kulkenut reitin New York, New York - Lennox, Massachusetts, Westport, Massachusetts, Boston, Massachucetts, New York, New York, ja nyt Beaufort, North Carolina. Olen saanut tarjoilla kakkua kodittomille New Yorkin kaduilla (“Kaksi palaa jokaisella halukkaalle, kaksi. Ei vain yhtä”, kertoivat järjestäjät minulle painokkaasti.), olen uinut jäätävän kylmässä valtameressä, nauranut kovaan ja kuuluvasti ääneen Broadway-musikaalin katsomossa. Olen kirjoittanut uusia laulun sanoja New Yorkkilaisessa kahvilassa kahden tiiviisti työskentelevän käsikirjoittajan välissä, nähnyt delfiinejä (siis vapaita, luonnossa ilmaan hyppiviä delfiinejä!) rantakahvilan terassilta ja eilen, laulanut uusia englanninkielisiä, sekä suomenkielisiä "vanhoja" laulujani samaisen pienen rannikkokaupungin kahvila-leipomossa. </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/759a0b50b842e10ac95a7776f63e92fe11c3e53c/original/screen-shot-2018-02-23-at-7-40-41.png" class="size_l justify_center border_" /> <strong><em> Kartan reittipiirros ehkä "hitusen" summanmutikkainen. </em></strong></p>
<p>Kaikki tämä on jännittävää ja upeaa ja välillä niin syvästi kiitollisuutta herättävää, että minun täytyy tehdä täysillä työtä, että pystyn todella sisäistämään siitä edes osasen. Mutta reissullani Yhdysvaltojen halki on myös toinen tarkoitus, kokemisen ja näkemisen ja henkeä kiitollisuudesta haukkomisen lisäksi.<br>Se on kirjoittaa. <br>Uusia lauluja, tällä kertaa englanniksi. </p>
<p>Tätä kirjoitusta saattaa lukea muutama tai ehkä jopa kolmekin sellaista ihmistä, jotka kuulivat minun laulavan silloin kun aloitin tämän yhden naisen ja yhden naisen bändini, kohta kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset lauluni, ne olivat kaikki englanniksi. Aloitettuani jakamaan laulujani esiintyen, opin kuitenkin aika pian, että meille suomessa, tuo kaikista ensimmäinen tunnekielemme on- <strong><em>suomi.</em></strong> Jos tahdoin, ja koska tahdoin, hyvin vahvasti, jakaa koettua ja elettyä tunteisiin asti, koin tärkeäksi löytää tavan kommunikoida siitä suomeksi. Niinpä aloin kirjoittamaan - rehellisesti sanottuna opettelin kirjoittamaan lauluni suomeksi. Ajan myötä löysin oman “ääneni”, oman tapani pukea tunteita lauluiksi meidän syvällä ja monisävytteisellä kielellämme. Mutta englanti laulu- ja tekstikielenä, se ei ole koskaan täysin jättänyt minua. Englanti on minulle toinen tunne-ja ajatuskieleni, joten kirjoittaminen ja laulaminen tällä kielellä on enemmän kuin luontaista. <br>Ja nyt, niin monesta syystä, oli aika lähteä vahvistamaan - ei niinkään siipiä, vaan ennemmin sormenpäitä täällä suurella mantereella, tuolla kielellä, jolla tämä kansa tuntee ja hengittää. Matkan varrella tulen esiintymään pienimuotoisesti siellä ja täällä, mutta suurin syy tälle reissulle on kuitenkin laulujen luominen, kirjoittaminen ja säveltäminen. </p>
<p>Suomeksi laulaminen ja kirjoittaminen (ja äänittäminen - uusi ep ON tulossa, kunhan palaset tämän kohdalla vain loksahtavat kohdalleen) tulee edelleen pysymään matkassa ja fokuksessa, ei huolta. Suomenkielisen musiikin rinnalle tulee kuitenkin väistämättä syntymään myös toinen virta musiikkia - englanniksi. Syvin toiveeni on, että Sinua voisivat jossain kohtaa tavalla tai toisella koskettaa laulut molemmista "sarjoista". </p>
<p>Jennings kutsuu minua mukaan omenatalkoisiin, on mentävä. Huomenna hyppään vuokra-autoon ja ajan täältä Nashvilleen, "country-musiikin pääkaupunkiin".<br>Lisää tästä matkani seuraavasta luvusta jaan varmasti myöhemmin </p>
<p>Sitä ennen - Kiitos siitä, että olet siellä, että kuljet matkassa. Vaikka aika kaukana juuri nyt Suomen talvesta ollaankin (hävettää sanoa tämä, mutta lämmintä on täällä juuri nyt 20 + astetta), on mielen taka-alalla myös rauhassa ja kiinteästi jo ensi kesä ja uusi, entistä laajempi olohuonekiertue, joka silloin toteutuu. Toivon siis, kovin, että näemme ennemmin kuin myöhemmin, laulun, lämmön ja yhdessäolon merkeissä. <br><br>Siihen asti, toivon sinulle uskoa kevääseen (se tulee, tulee kyllä), kauniita talvipäiviä, ja paljon, paljon hyvää musiikkia, missä ikinä kuljetkaan. </p>
<p>Lämmöllä, <br>syvällä, </p>
<p>Alma<br><br>P.s. Kirkkaimmin ja ajankohtaisimmin jaan hetkiä matkastani Instagramissa - täällä:<a contents=" www.instagram.com/almasipila" data-link-label="" data-link-type="url" href="https://www.instagram.com/almasipila" target="_blank"> www.instagram.com/almasipila</a></p>
<p>P.p.s. Onko sinulla jo tunne siitä, että tahtoisit luoda kanssani Olohuonekonsertin ensi kesälle (touko-elokuulle)? <a contents="Laita minulle postia.&nbsp;" data-link-label="" data-link-type="email" href="mailto:alma@almasipila.fi">Laita minulle postia. </a></p>
<p> </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/7fdb8706ac393357ed3fb80cafbdf36c3d24c8ca/original/img-1674.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/50749602018-02-12T20:03:35+02:002018-02-12T20:03:35+02:00Kirjeitä tien päältä - Yhdysvallat - osa 1<p>Noin kaksi kertaa kuussa laitan matkaan uutiskirjeeni, joka tällä hetkellä kantaa nimeä "kirjeitä tien päältä".<br><br>Viime keskiviikosta asti tuo tie on kulkenut Suomen sijaan Yhdysvaltojen mantereella - oli aika lähteä tutkimaan hetkeksi vähän uutta maaperää, ruokkimaan lauluja ja kirjoittajaa uusilla vaikuitteilla, kuin myös ja ennen kaikkea, hakea oppia matkan varrella tekijöiltä ja taiteilijoita,<br>joiden työ on koskettanut ja muuttanut minua syvästi. <br><br>Ensimmäinen kirje tältä matkaltani lähti vastaanottajilleen lentokoneen takimmaisesta penkkirivistä nimellä: Totuus asuu vatsanpohjassa. <br><br>****<br><br>Olen tiennyt, että lähtisin tälle matkalle jo useita vuosia. <br>Vietin Austinissa, Teksasissa kolme viikkoa syksyllä 2014. <br>Ehkä päätin tämän silloin. <br>Ehkä jo silloin, mutta luulen, että mitä luultavammin jo aika monta vuotta sitä ennen. </p>
<p>Löysin kaupungin, joka tuntui kodilta kaukana kotoa New Yorkissa syksyllä 2011. <br>Ehkä päätin tämän jo silloin. <br>Ehkä jo silloin, vaan luulen, <br>että jollain tasolla, mitä luultavammin <br>kauan sitäkin aiemmin. </p>
<p>Juuri nyt istun pilvien yläpuolella. Olen tukevasti ilmassa, ja koitan parhaani laskeutua, palata takaisin itseeni, itsekseni, viimeisten päivien matkahermoilujeni jälkeen. Kahvi, riippuvuuksistani rakkain, on rakkain ennen kaikkea siksi, että sen maussa on jotain sellaista, joka riippumatta siitä, kuinka korkealla tai kaukana kulloinkin lennän (1092:n metrin korkeudessa, kertoo lentokoneen inforuutu juuri nyt) maistuu kielen päällä kodilta. Tuon kupin huulilleni uudestaan. <br>Alan hengittää vähän rauhallisemmin, syvemmin. “Kaikki on hyvin”, kuiskaan itselleni. “Kaikki on hyvin”, toistan sinnikkäästi riippumatta äänestä, joka hihkuu mielessäni, kovaa ja korkealta: “Mitä ihmettä minä olen tekemässä!?!”. </p>
<p>Kolme kuukautta. Ei se niin hurjan kauan ole. Yksi elämän kevät, ei sen enempää. <br>Kolme kuukautta yksin matkalla poikki Yhdysvaltojen - juuri nyt se tuntuu kuitenkin hitusen hurjalta ajatukselta. Täällä 10972 kilometrin korkeudessa onkin hyvä ruveta sitten miettimään, että: “Onkohan tämä kuitenkin nyt vähän turhan hurja juttu?”. </p>
<p>Lauantai-iltana, viinilasillisen äärellä, lumoavan kaunis ystäväni kysyi minulta: <br>“Onko ihanaa päästä täältä pois hetkeksi?” <br>Purin huultani hetken mietteliäänä, ja vastasin sitten, ihan yhtä paljon itselleni kuin hälle: <br>“En minä niinkään koe, että täällä olisi jotain, jonka luota minun tarvitsisi päästä pois. <br>En vain yhtään tiedä miten voisin olla lähtemättä.” <br>Mielelleni tämä matka saattoi olla hurja suunnitelma. <br>Keholleni tämä oli se juuri oikea suunta, se ainoa oikea suunta, askel, juuri nyt. </p>
<p>Opin luottamaan jalkojeni viisauteen ollessani kaksikymppinen, iloa ja “tänne-minä-voisin-kuulua” -tunnetta uupumatta opiskelijapippaloista etsivä tytön ja naisen välivaihe. Kun en osannut päättää kannattiko vielä roikkua hetki kerhohuoneen kuluneilla samettisohvilla sen jonkun mielenkiintoisen ja ikimuistoisen toivossa, vaiko lähteä suosiolla kotiin nukkumaan, huomasin, että vastaus löytyi aina jaloistani. Jos jalkani kävelivät päämäärätietoisesti, joskin väsyneesti vaan silti pohjimmiltaan kevyesti eteenpäin - oli aika lähteä. Jos jalkani pysyivät paikallaan - oli aika jäädä. Mielessäni saatoin vielä empiä ja arpoa, mutta jalkani tiesivät aina milloin olin oikeassa paikassa, ja milloin tuo oikea paikka tuoksui paljon vähemmän hajuvedeltä ja väljehtyneeltä oluelta. </p>
<p>Kun todellisuus kolmesta kuukaudesta ja etäisyyksistä ja siirtymistä ja kustannuksista ja - ihan tästä kaikesta - alkoi tulla todelliseksi, olisi vaihtoehtona ollut todeta “Itseasiassa, eeeen mää. <br>En mää sittenkään”. Olisi ollut, paitsi, että - minun kehoni. Minun kehoni vaan oli lähdössä. Ei. Kysyttävää. </p>
<p>Mielessäni osaan pelätä, empiä, jännittää, ahdistua epävarmuudesta, mutta minun kehoni ei emmi, se tietää. Pinnalla saatan vaikka kuinka väpättää ja täristä, mutta syvemmällä, vatsanpohjassa, siellä lepää rauha. Tyyneys. Selkeys. Tuo selkeys kertoo minulle, kuinka vaikka en tiedä yhtään minne olen menossa, on tuo tuntematon tuntemattomista minulle juuri nyt se juuri oikea. </p>
<p>Totuus asuu vatsanpohjassa. </p>
<p>Kolme tuntia ja 43 minuuttia, kertoo inforuutu. Kolme tuntia ja 43 minuuttia, ja tämän lentokoneen pyörät koskettavat New Yorkin maaperää. Siitä alkaa 12 viikon sarja siirtymiä ja saapumisia, seikkailuja ennen kaikkea laulujen vuoksi, niiden perässä, niitä kohti ja niiden kanssa. <br>Jos tahdot tulla mukaan ihmettelemään tämän tuntemattoman tien käänteitä kanssani, olisi iso ilo jakaa nämä kanssasi. Instagram on paikka, jossa jaan hetkiä matkoiltani (lähes) päivittäin. Kun löydän sanoja vahvemman nipun, kirjoitan matkoistani takuuvarmasti myös näissä kirjeissä. </p>
<p>Kuten aina, seikkaillessani täällä, kuulisin myös hurjan mielelläni Sinun seikkailuistasi siellä. </p>
<p>Mikä on se seuraava askel, jota Sinun vatsanpohjatuntumasi ei vain anna sinun kieltää? </p>
<p>Seikkaileminen ei vaadi sitä, että lähdemme kauas. Se vaatii ainoastaan sen, että otamme yhden askeleen (ihan vaan yksi riittää) kohti sitä, joka meitä kutsuu elämään. Tätä elämää. Isolla E:llä. Elossa. </p>
<p>Mikä on se kutsu kohti vielä tuntematonta, jota sinä et voi vaimentaa? </p>
<p>Kanssasi onnellisesti kohti uutta haparoiden, </p>
<p>Lämmöllä, </p>
<p>-Alma<br><br><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/cd63caf77a478f2ace92e3334fa1a8efa2b6e594/original/screen-shot-2018-02-07-at-22-28-41.png" class="size_l justify_center border_" /></p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/49998552017-12-31T12:58:05+02:002018-01-03T10:41:34+02:00Mikä on olohuonekonsertti? (UKKO - eli Useimmin kysytyt kysymykset olohuonekonserteista)<p>"Kertoisitko vähän millaisia nämä on olleet?", </p>
<p>kysyi konsertin järjestämistä harkisteva, potentaalinen olohuonekonserttiemäntä minulta. </p>
<p>"Ah...!", havahduin. En ole tainnut osata tätä hurjan hyvin vielä kuvata. <br>Sopivia sanoja kun on välillä vähän vaikea löytää, selitys, oli sen minkä tahansa kokemuksen, <br>kun tuntuu monesti niin kumisevalta ja ontolta. <br>Mutta yritetään, nyt. </p>
<p>Olohuonekonsertti. <br>Se on ennen kaikkea ilta yhteen tulemiselle ja yhdessä jakamiselle. <br>Musiikki ja laulut ovat pääosassa, mutta lopulta musiikki ja laulut ovat ainoastaan liimaa. <br>Paikalla olevat ihmiset (tietenkin) he ovat se, joista tässä illassa on kyse. <br>Ja tästä elämästä. <br>Ja siitä (aika paljosta), joka siinä tuntuu olevan meille kaikille yhteistä. </p>
<p>Omalta puoleltani, siltä, joka on paikallaan pianon takana voin sanoa tämän: <br>nämä illat ovat olleet oman urani taianomaisempia. Voimakkaimpia. Onnistuneimpia. Jykevimpiä. Lämpimimpiä. </p>
<p>Nyt, enemmän kuin koskaan aiemmin, <br>tunnen tekeväni työtäni lauluntekijänä ja laulajana <br>niin kuin olen aina tahtonut sitä tehdä. </p>
<p>Tämä on minun musiikkini. Parhaimmillaan. </p>
<p>Ja ihana yleisö. Se on resonoinut, vastannut, takaisin: </p>
<p><em>"Kyllä oli niin tarpeellinen pysähdyksen ja läsnäolon hetki! Tunnelma oli jotain aivan taianomaista..." </em></p>
<p><em>"Kiitos Alma niin koskettavasta ja kauniista konsertista ja siitä, että muistutit minua kohtaamisen tärkeydestä ?Välillä sen unohtaa kun menee tukka putkella..." </em></p>
<p><em>"Tämä oli kauneinta mitä olen hetkeen kokenut ❤ Oli ihanaa olla kuuntelemassa. Kiitos!" </em></p>
<p>Mutta siis, mutta niin: MITÄ TÄMÄ ON? MITEN SE TEHDÄÄN? </p>
<p>Siis ne käytännön kysymykset, jotka monia tuntuvat mietityttävän :) koitan nyt vastata ihan niihinkin. </p>
<p><span style="color:#3498db;"><em><strong>Mitä olohuonekonsertin järjestäminen vaatii minulta ja olohuoneeltani? </strong></em></span></p>
<p>Olohuonekonsertin järjestäjänä tärkein tehtäväsi on tämä: kutsua paikalle joukko ihmisiä, jotka voisivat nauttia tällaisen illan jakamisesta kanssasi. <br>Yleisön koolle suositus on minimiltään 10 henkeä - ja enintään toki niin paljon kuin vaan taloon mahtuu :) </p>
<p>Minä ja piano tarvitsemme tilaa olohuoneesta (tai muusta valitsemastasi tilasta) noin 2,5 neliömetriä, ja lisäksi olisi hyvä, että kaikille osallistujille olisi tarjolla jonkinlainen mahdollinen istumapaikka - vaikkapa tyyny lattialla. </p>
<p>Siivouksesta - älä siitä huolehdi hyvä ihminen! - himmennetään valot ja sytytetään kynttilät. Ei kukaan ole paikalle tullut villakoiria laskemaan :) </p>
<p><span style="color:#3498db;"><em><strong>Maksaako se jotain? </strong></em></span></p>
<p>Illan lopussa esittelen pieneen peltiseen teerasiaani ja kerron, että tänne voi voi jokainen halutessaan laittaa tukensa, <br>sen suuruisena kuin itselle juuri nyt tuntuu hyvältä ja mahdolliselta, tälle musiikille, sen jakamiselle ja tekemiselle, <br>ja, että olen kaikesta mahdollisesta tuesta hurjan kiitollinen. </p>
<p>Näillä vapaaehtoisilla ohjelmamaksuilla maksan matkakulujani ja teen mahdollisella ylimäärällä mahdolliseksi musiikin tekemistä ja jakamista myös jatkossa. <br>Järjestäjänä voit halutessasi osallistua "keräykseen", mutta velvoitetta (niin sinulla, kuin kenelläkään muulla osallistujalla) ei ole. Mitään muita kuluja ei konserttiin liity, lukuunottamatta syömisiä tai juomisia, joita tahdot mahdollisesti vieraillesi tarjota. </p>
<p><span style="color:#3498db;"><em><strong>Niin ne tarjoilut, pitääkö olla tarjoiluita? </strong></em></span></p>
<p>Ei. Mutta voi olla. Onhan ne kivoja. Voit vaikka järjestää nyyttärit - pyytää osallistujia tuomaan jotain suolaista tai makeaa yhteiseen pöytään. <br>Tai keittää kahveet. Tai teet. Avata nurkassa pölyttyvän kuohuviinipullon. Kokeilla sitä uutta piirakkareseptia. <br>Tai ihan vaan laittaa kiertämään kannullisen vettä. <br>Sinä päätät. Sinun Olohuoneesi, Sinun vapautesi :) </p>
<p><span style="color:#3498db;"><em><strong>Voiko paikalla olla lapsia? </strong></em></span></p>
<p>Voi, mutta - Olohuonekonsertti on ensisijaisesti kuitenkin konsertti aikuisia lapsia varten. <br>Tämä tarkoittaa sitä, että lapset eivät mitä suurimmalla todennäköisyydellä jaksa istua paikallaan koko iltaa kun puhutaan aikuisten hassuja asioita ja kuunnellaan musiikkia ilman savukoneita tai vauhdikkaiden miestanssijoiden lavashow'ta (autoni on aika pieni - miestanssijat ei mahtuneet kyytiin). <br>Jos lapsia on mukana on siis hyvä, että heillä on oma paikka/huone, jonne he tietävät, että voivat mennä halutessaan leikkimään ja tekemään omiaan. </p>
<p><span style="color:#3498db;"><em><strong>Milloin tällaisen sitten voisi järjestää? </strong></em></span></p>
<p>Kierrän Suomea tällä sykäyksellä vielä 4.2. asti. Tämän jälkeen olen matkoilla muilla mailla toukokuulle, jonka jälkeen toinen olohuonekiertue<br>(Olohuonekiertue vol. 2. ) lähtee matkaan alkukesästä.<br><br><strong>Talven 2018 Olohuonekiertueelle vapaita päiviä ovat yhä: </strong></p>
<p><strong><span style="color:#9b59b6;">su 7.1.2018 <br>ma-to 8-11.1.2018 <br>la 20.1.2018 <br>su 21.1.2018 <br>su 28.1.2018 <br>to 1.2.2018 <br>pe 2.2.2018 <br>la 3.2.2018 </span></strong><br> </p>
<p><span style="color:#3498db;"><strong><em>Joo! Tää kuulostaa tosi jännältä ja ihanalta! Mitä mä teen nyt? </em></strong></span></p>
<p><strong><a contents="Laita minulle sähköpostia" data-link-label="" data-link-type="email" href="mailto:alma@almasipila.fi" target="_blank">Laita minulle sähköpostia</a></strong> tai <strong><a contents="ota yhteyttä tämän lomakkeen kautta" data-link-label="Ota yhteyttä " data-link-type="page" href="/ota-yhteytta">ota yhteyttä tämän lomakkeen kautta</a>.</strong><br><br>Varataan päivä ja tehdään tästä totta :) <br><br>(Enkä vieläkään vastannut?<strong> <a contents="Kysy ihmeessä ihan suoraan!" data-link-label="Ota yhteyttä " data-link-type="page" href="/ota-yhteytta">Kysy ihmeessä ihan suoraan!</a>)</strong> <br> </p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/12ce240a6d9d9c8fa60d6eb1644db67e3379bcde/original/img-1876.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/8c66e7c0fae281247fef0d144b4c7911be16df83/medium/img-1800.jpg" class="size_m justify_left border_" /><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/ce81a799b6d219c8106df9b0226d752488d46184/medium/img-2048.jpg" class="size_m justify_right border_" /></p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/49820842017-12-18T11:55:55+02:002017-12-18T12:33:11+02:00Olohuonekiertue vol 1. soi vielä - ehkä vielä sielläkin? <p>Joulutauko. Mikä ihana asia. <img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/9b03756628f9798acaa0c89f5f46f07ba3ed1839/medium/25022656-299933740527149-5383425211259420672-n.jpg" class="size_m justify_right border_none" alt="" /><br>Tekee niin hyvää pysähtyä, hengähtää, olla hetki (vähän enemmän) paikallaan.<br>Ehtiä myös kirjoittamaan - tänne, ja luoda tilaa - toivon mukaan, ihan myös uusille lauluillekin. <br><br>Juuri nyt, juuri tämä on juuri ihaninta. <br><br>Vaan vaikka kuinka on ihana olla tässä nyt, jo aikalailla odotan sitäkin, että vuoden vaihduttua <a contents="Olohuonekiertue" data-link-label="Olohuonekiertue" data-link-type="page" href="/olohuonekiertue">Olohuonekiertue</a> lähtee jälleen tien päälle. <br>Tähän astisista 11sta konsertista voin sanoa yhtään empimättä, että nämä ovat olleet urani kauneimpia, merkityksellisimpiä, lämmin tunnelmaisimpia keikkoja. <br><br>Näin ja juuri näin, minä tahdon musiikin kanssa elää, matkata, työtä tehdä.<br><br>Talven 2017-2018 Olohuonekiertue jatkuu sunnuntaihin 4.2. asti,<br>jonka jälkeen pidän taukoa kolme kuukautta Suomen teiden ihmettelemisestä (seikkailen tämän ajan muilla mailla). </p>
<p><strong>VAPAANA OLEVIA PÄIVIÄ ALKUVUODELLE OVAT YHÄ: </strong></p>
<p><span style="color:#3498db;"><strong>su 31.12.2017 (hei miksei??) <br>ma-to 1-4.1.2018 <br>su 7.1.2018 <br>ma-ke 8-10.1.2018 <br>su 14.1.2018 (eritoten Tampereen seudulla) <br>su 21.1.2018 (Akselilla Pirkanmaa-Satakunta) <br>su 28.1.2018 <br>sekä to, pe, la, ja su 1.-4.2.2018 </strong></span></p>
<p><strong>Jos siis ajatus Olohuonekonsertista yhä kutsuu, kurkkaa kalenteriisi ja katso, josko joku näistä olisi sinulle/teille sopiva - ja laita minulle viestiä osoitteeseen <a contents="alma(a)almasipila.fi.&nbsp;" data-link-label="" data-link-type="email" href="mailto:alma@almasipila.fi">alma(a)almasipila.fi. </a></strong></p>
<p><br><em><strong>"</strong>Kiitos ihana Alma!! Annoit meille niin paljon lauluillasi ja sanoillasi ❤<br>Ja se tunne mikä illassa oli, niin lämmin, turvallinen ja iloinen. Kiitos kaikille, hauraille ja rohkeille." <br><br>"Tämä oli kauneinta mitä olen hetkeen kokenut ❤ Oli ihanaa olla kuuntelemassa. Kiitos!"</em><br> </p>
<p> </p>
<p>Kesän ja alkusyksyn 2018 kiertueesta - jollainen ehdottomasti tulee - (Olohuonekiertue vol. 2!!!) <br>tiedotan hetimiten säiden hiukan lämmetessä. <br><br><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/0c848783425e624c8a1c90640a972c2f5d6a6eaa/large/23969430-1396133143845544-8614163687927709696-n.jpg" class="size_l justify_center border_" /></p>
<p> </p>Alma Sipilätag:almasipila.fi,2005:Post/49559172017-11-30T15:06:20+02:002017-12-18T10:30:15+02:00Luottamus, rehellisyys ja ne kaikki muut olohuonekiertueen välttämättömät tekotarpeet<p><span class="font_regular">Olohuonekiertue on ollut nyt tien päällä kahdeksan konsertin verran. </span></p>
<p><strong><span class="font_regular">Espoo-Helsinki-Rauma-Rauma-Hämeenlinna-Vihti-Helsinki-Helsinki.</span></strong><br><br><span class="font_regular">Jokaikisen illan järjestäjälle, jokaiselle olohuoneelliselle yleisöä,<br>joka on uskaltanut kanssani olla sekä paikalla, että niin läsnä, olen äärettömän kiitollinen. </span><br>Olen saanut, hurjasti. <br><br>Viime viikkojen aikana olen saanut kuulla saman kysymyksen aika monta kertaa: <br><br>"Eikö sua pelota mennä ihan yksin, ihan vieraiden ihmisten koteihin??"<br><br>Ensimmäistä kertaa kysymyksen kuullessani myönnän hukanneeni hetkeksi kykyni vastata fiksusti: <br>"Pelota?" <br><br>Jännittää saattaa. Välillä vähän, välillä aika paljon.<br>Onhan se nyt - aika jännää.<br>Mutta pelottaa?<br>Ei, ei minua tosiaan pelota. <br><br>Kysyin vakavanoloiselta keskustelukumppaniltani:</p>
<p>"<em>Pitäisikö</em> minun osata pelätä tässä jotain?"</p>
<p><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/b6b9ec48e5071c27a13998963c8c26c3df2ff35b/medium/olohuonekonsertti-rauma-2.jpg" class="size_m justify_left border_none" alt="" style="margin-right: 20px;" /><br>Tunnustan, luottamukseni elämään on aina ollut vähän juuri sitä, miltä tässä kuvassa näyttää.<br>Pohjimmiltaan aika järkkymätön. Sinisilmäinenkin, ehkä. </p>
<p>Mutta hei, johonkin näitä sinisiä silmiä on käytettävä. <br><br>Tähän perään myönnäkin sitten, että ei, en ole järkevän ihmisen lailla käynyt mielessäni läpi sellaista vaihtoehtoa, että Olohuonekonsertin tahtookin järjestää kotonaan ihminen, jonka aikeet ovat pohjimmiltaan jotain ihan muuta. Kaikille, jotka tästä vaihtoehdosta murehtivat rauhoitukseksi, että viattoman oloisesta ulkokuorestani huolimatta osaan pitää omastani huolta tarpeen mukaan aika jämäkästi. Mutta ei, en usko tarvitsevani suojaksi niin kovasti kung-fu-temppujani kuin vain tarpeesta syttyvää naisenraivoanikaan.<br><br>Tämän olen nimittäin kokenut elämässäni aika jykevästi todeksi: <br><br><strong><span class="font_regular"><em>Luottamalla ihmisiin päätyy usein yhteen ihmisten kanssa,<br>jotka tahtovat olla tuon luottamuksen arvoisia. <br><br>ja<br><br>Luottamalla itseensä on hyvin nopeasti perillä siitä, </em></span></strong><br><strong><span class="font_regular"><em>milloin perusteet tuohon luottamukseen olisi hyvä tarkistaa. </em></span></strong><br> </p>
<p>Tieteellistä metodia jälkimmäisen lauseen perustana kutsun yksinkertaisesti "vatsanpohjatuntumaksi". <br>Olen ottanut elämässäni aika monta riskiä. Jotkut näistä ovat johtaneet vähemmän kuin ihaniin lopputuloksiin. Jokaisen metsään menneen kohdalla olen kuitenkin, rehellinen jos olisin uskaltanut olla, tiennyt jo etukäteen, ettei suuntani ollut se, mihin minun pitäisi nyt kulkea. <br><br><br><br>Joten perustani siihen, että tällainen vaaleahiuksinen, sinisilmäinen nainen voi ajella yksinään ympäri Suomea soittamassa usein täysin vieraiden ihmisten ovikelloja: Rehellisyys, luottamus ja sitten ihan vain se, että ollaan nyt ihan realtistisia, kyllä tälläinen herkistely pelottaa aikaa montaa sen verran,<br>ettei sitä tule kukaan vahingossa kotiinsa houkutelluksi... <br><br>Loppuun vielä se kaikista ilmiselvin:<br><br>Tämä kiertue ei olisi olemassa ilman sitä, että luottamus olisi jykevän vahva, kahdensuuntaisesti.<br><br>Yhtälailla kun minä uskallan soittaa itselleni (ennen konserttia - muttei enää sen jälkeen) tuntemattoman ihmisen ovikelloa,<br>uskaltaa hän avata sen minulle, musiikilleni, tarinoilleni, kaikelle sille, mitä olohuonekonsertti tuo mukanaan.<br><br><span style="color:#16a085;"><strong>Paitsi tummapaahtoisella kahvilla ja inkivääriteellä, tämä kiertue kulkee eteenpäin luottamuksen, ja juuri ja ainoastaan luottamuksen voimin. </strong></span><br><br>Luottamalla toisiimme, minä ja illan järjestäjä, minä ja yleisö,<br>joka uskaltaa luottaa tarpeeksi minuun ja tarpeeksi toisiin lähellä heittäytyäkseen tuntemaan ja antaakseen musiikin vaikuttaa</p>
<p>- luottamalla toisiimme me tulemme yhteen, olemme hetken ihan kaikista jykevimmillä tavalla yhdessä. <br><br>Yhdessä, ja vain ja ainoastaan yhdessä - syntyy jotain aika unohtumatonta.<br>Ainutlaatuista.<br>Aika usein olen miettinyt: taianomaista.<br><br>Se on aika hyvä syy uskaltaa luottaa.<br>Se on aika hyvä syy uskaltaa riskeerata. <br>Se on aika hyvä syy uskaltaa (Ihan vaikka jopa soittaa yhtenä iltana Raumalla julkisesti kitaraa..). <br><br><br><br><img src="//d10j3mvrs1suex.cloudfront.net/u/275288/304d99beab9c43a5157ffcc5cb21ed8a252cce8e/original/olohuonerauma.jpg" class="size_l justify_center border_" /><br><br> </p>
<p><strong>Kuvista iso kiitos: Sanna Laakso</strong><br> </p>Alma Sipilä